Jos jokin ei toimi, kokeile jotain muuta

Olin vuosia sitten matkalla vapaaehtoistöihin Naganon vuoristoon. Työnohjaajani oli kai sanonut minulle jotain sellaista, että: "Jos jokin ei toimi, kokeile jotain muuta!" Tarkoituksenani oli löytää sitä jotain muuta. Merkitystä. Uutta näkökulmaa. Toivoa.

Vaikka työ esihenkilönä kehitysvammapalveluissa tuntui omalta, tuntui se myös äärettömän raskaalta ja vaivalloiselta kivireen vetämiseltä.

Vuorella kylässä asui kehitysvammaisia aikuisia osana pientä yhteisöä. Siellä he viljelivät riisiä ja soijapapuja, heillä oli kanoja ja vuohia ja he entisöivät yli 100 vuotta vanhaa taloa. Riisin ja papujen istutukseen tarvittiin myös meitä vapaaehtoisia.

Matkaan olin valmistautunut huolella, ostanut mm. uuden kännykän jossa olisi kaksi SIM-korttipaikkaa, toinen Suomen liittymää, toinen Japanin liittymää varten. Netin piti toimia, olinhan yksin reissussa.

Toisin kävi.

Vietin kolme viikkoa Japanissa ilman toimivaa nettiä. Yllättävä tilanne herätti tarpeen luottaa ihmisiin, pyytää apua ja olla läsnä. Sain korvaamatonta apua ventovieraalta naiselta heti lentokentällä. (Hän auttoi työkseen Suomessa asuvia japanilaisia ja puhui sujuvasti molempia kieliä. Selvitimme puhelimen ongelmaa tuloksetta, söimme yhdessä ja lopuksi hän passitti minut Naganoon menevään junaan!) Avun saaminen ja antaminen palauttivat hiljalleen omaa toivoani. Toivoa elämään, toivoa itseeni ja toivoa toisiin ihmisiin.

Kylässä tehtiin töitä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Perjantaisin osa porukasta lähti hakemaan karkkipussia vuoren alla olevasta kauppalasta. Karkkipussinhakureissu kesti suuntaansa 2-3 tuntia ja se taitettiin jalan. Jotain lääkkeitäkin asukkailla oli, mutta korkeasta iästä huolimatta he kulkivat jyrkällä polulla ketterästi. Kylässä he oma-aloitteisesti pilkkoivat polttopuita, ruokkivat kanoja ja lypsivät vuohia. Lääkejakoa tehtiin samalla kun harjattiin pienimpien kyläläisten hampaat. Eräs asukas opasti minulle, kuinka valtavan pitkä harsokangas pestään joessa ja viikataan. Ruoka maistui taivaalliselta. Sain kylpeä ulkona paljussa. Se oli rakennettu laudoista, ja sisään oli hitsattu pari peltiämpäriä yhteen, joiden sisällä paloi tuli iloisesti. Vuorelta virtasi vesi. Tähdet näkyivät ja oli samettinen yö.

Sain uuden näkökulman ja se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Näinkin voi siis elää! Ei tarvitse tehdä turvallisuussuunnitelmaa karkinhakureissua varten, vaikka matka on vaarallinen (vuorella asui mm. karhuja ja myrkyllisiä käärmeitä). Ei tarvitse olla aina opastamassa ja valvomassa, vaan saa olla se, jota opastetaan. Olimme kaikki saappaat pohkeita myöten mudassa, kun istutimme riisiä.

Kehitysvammaiset olivat kiinteä osa yhteisöä ja toimivat siellä suvereenisti. Kivirekeni oli jäänyt jonnekin matkan varrelle.

Olin kai omaksunut työnohjauksessa saamani vinkin: Jos jokin ei toimi, kokeile tehdä jotain muuta! 😉 Töihin palattuani eräs kollega ihmetteli, että olinko tosiaan viettänyt kesälomani vapaaehtoistöissä kehitysvammaisten kanssa!?

Paras loma ikinä.

Toivo löytyy yhteydestä toisten ihmisten kanssa.

Toivo on vääjäämätön voima, joka auttaa selviytymään vaikeissakin tilanteissa.

Toivon teot voivat olla irrationaalisia ja epäloogisiakin.

Toivon teot vaativat luovuutta.

Ympäristön muutoksista huolimatta toivo on pysyvää. Se löytää tien, kuin virtaava vesi.

Toivo suuntaa kohti tulevaa.

Älä jää yksin.

Toivoa on 🧡